Hyvinvoinnin helmikuu

Arvatkaapas mitä! Olen saanut idean. Kyllä! Juuri sellaisen idean, että äiti yskähtelee tätä lukiessaan ja itsekin löisin vetoa asian puolesta mahdollisimman vähän. Oikeastaan minä voisin olla se, joka lyö vetoa tätä vastaan. Älkää poteko huonoa omatuntoa, minuakin nimittäin vähän hihityttää.

Rumpujen pärinää! Olen päättänyt pyhittää helmikuun hyvinvoinnille ja tarkkailla tuloksia. Hihityttää edelleen, sillä kokemusteni mukaan jaksan olla innostunut tästä korkeintaan ystävänpäivään. Mutta yrittänyttä ei laiteta – näen tässä aika paljonkin mahdollisuuksia.

Olen sitä mieltä, että asian kuin asian onnistumiseen auttaa kaunis muistikirja. Kuvassa päiväkirjani hyvinvointiin. Tällä ei voi mennä pieleen, ei sitten millään.

On maailman tapa, että vuoden ensimmäisenä päivänä alkaa herkkulakko, operaatio ”rantakuntoon tai edes vähän nääntyneen näköiseksi” ja kaikin puolin parempi elämä. No, minä laiskottelin tammikuun. Jatkoin marraskuussa alkanutta kammottavaa tapaa elää pääasiassa suklaakonvehdeilla ja banaaneilla. Varasin kahvakuulatunnin ja peruin sen. Tuijotin enemmän Facebookin feediä kuin kirjojen sivuja. Olihan se ihan hauskaa ja lempeää, mutta nyt on aika ryhdistäytyä.

Aion seurata tuloksia päiväkirjan avulla (joka ei siis mitenkään liity tähän blogiin). Seuraan päivä päivältä ravintoa, ihon kuntoa, liikunnan määrää, unen laatua, mielialaa ja varmaan silloin tällöin vähän painoakin. Voisihan tuohon liittää vaikka mitä (kuten tietokoneella vietetyn ajan), mutta jos en nyt haukkaisi liian isoa palaa vaan pitäisin tätä ihan leikkimielisenä kokeiluna. Monestihan sitä nimittäin parantaa tottumuksiaan, mutta ei voi millään muistaa vaikkapa vuoden taakse, kuinka jokin vaikutti johonkin – tai minä en ainakaan muista. Katsotaan sitten voinko helmikuun lopussa paremmin. Ei sillä, en nytkään voi mitenkään huonosti, mutta tajuan kyllä, etteivät suklaakonvehdit ja banaanit ole monipuolista ravintoa.

Minulla ei ole hommaan oikeastaan muuta sääntöä kuin syödä vähintään 600 grammaa kasviksia ja hedelmiä päivässä. Ja tietysti oikeaa ruokaa! En ryhdy herkkulakkoon (näin laskiaispullien sesonkiaikana se olisi silkkaa tyhmyyttä), mutta huolehdin päivittäisistä ravintolisistä (D-vitamiini ja sinkki – muuta ei Suomessa kuulemma tarvitse, jos syö monipuolisesti) ja juon vähintään kolme litraa vettä päivässä. Aamukahvissa tulee olemaan lusikallinen MCT-öljyä ja kylpyhuoneen peilissä hymyilevät kasvot ilman silmäpusseja. Liikuntaan en aseta mitään tiukkoja tavoitteita, mutta jos vaikka lähtisi siitä, että varaisi kahvakuulatunnin ja menisi sinne.

Mitäs sanotte, uhka vai mahdollisuus? Ja kaikki mahdolliset hyvinvointivinkit jakoon! Olen asiaan liittyen erittäin vastaanottavaisessa tilassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s