Kun unista tuli todellisuutta

Helsinkiin oli laskeutunut tänään outo valo. Se tuntui aavistuksen keväältä, mutta eihän se voi olla mahdollista.

Vuodenvaihteesta asti olen nähnyt outoja unia. Sellaisia, joissa kuuromykät rupattelevat iloisesti, koomapotilaat pistävät tanssiksi ja minä osallistun uimakisoihin piraija-altaassa. En pidä niistä, mutta joka aamu herään epätavallisen levänneenä. On käynnissä jokin hyvin outo ajanjakso.

Tänään tuntui kuin kotimatkakin olisi ollut unta. Oli se outo valo. Jehovan todistajat kurkistivat pylvään takaa, kuin yllättääkseen. Lapset höykyttivät toisiaan ja nauroivat hyväntahtoisesti. En jaksanut katsoa taakseni, mutta kuulin oikean vireen. Pelokkaan hihityksen kyllä tunnistaa – oikeastaan sen tuntee iholla.

Konduktööri kuulutti kuin sirkustirehtööri tai epävireinen huutokauppameklari. Odotin jonkun kaivavan laukustaan jänisräikän ja kuplivaa koko vaunulle. Viereen istui poika, joka kumartui välittömästi kaksin kerroin puhelimensa ylle. Sellaisia me nykyään olemme.

Joltain oli palanut puolet kehosta, mutta hän hymyili. Silloin huokaisin helpotuksesta; kaikki on sittenkin ihan hyvin.

Niin milloin ne Twin Peaksin uudet jaksot taas alkavatkaan?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s