Vihanhallintaa

Pakkanen ja VR peittosivat tänään hyvän ja seesteisen mieleni. Eipä siihen montaa päivää mennyt.

Mielen järkkyminen alkoi sillä kun taivalsin töistä rautatieasemalle. Vaikka kuinka yritän, en vain saa itseäni tajuamaan sitä, ettei ihan kaikissa olosuhteissa ole pakko kävellä (toisaalta hyvä niin, sillä joulun aikana tuli syötyä melkoinen määrä Brunbergin tryffeleitä). Kylmä viima kietoi otteeseensa edestä, takaa ja molemmilta sivuilta. Kun pääsin perille, koko kehoni oli tunnoton ja naama jäätynyt yhteen ilmeeseen. Sain vaivoin sen verran liikkuvuutta niskaani, että näin aikatauluista junani olevan peruttu. Voi hyvänen aika sitä kiukun määrää – siinä unohtuivat hetkessä kaikki maailman muut ongelmat. Minä. Olisin. Vain. Halunnut. Kotiin.

Nieleskelin orastavan raivoni ja löysin asematunnelista kirjakaupan, jossa oli rauhoittavaa odottaa seuraavaa junaa. Miten muuten voikin olla, että 30 minuuttia tuntuu tietyissä tilanteissa ikuisuudelta?

Koitan edelleen tyynnyttää mieltäni. Juon kofeiinitonta kahvia ja katselen kauniita kuvia pakkasesta.

Olin saavuttanut zeniläisen mielentilan, kun pääsin vihdoin istumaan lämpimään (ja täyteen) junaan. Kun oli aika lähteä liikkeelle, tulikin kuulutus teknisestä viasta ja pahaenteinen tieto siitä, ettei korjaukseen kuluvaa aikaa ole ennustettavissa. Mitä VR:ään tulee, niin se jos jokin on kuin kuoleman suudelma. Kiukku ja viha palasivat kahta kauheampina. Olisin halunnut purskahtaa lohduttomaan itkuun. Minä. Haluaisin. Vain. Kotiin. NYT.

Onneksi sain vihani hallittua, sillä lopulta juna lähti liikkeelle vain viitisen minuuttia aikataulusta myöhässä. Olisi ollut aavistuksen noloa kehittää asiasta draamaa.

Olen tällaisina pakkaspäivinä niin epämukavuusalueellani kuin olla ja voi. On liian kylmä ja aivan liian heppoisia vaatteita. Sanovat muuten, että pakkanen vain kiristyy. Voisiko joku tulla ilmaamaan patterini ja lainata pilkkihaalaria? Vain noista toisenkin toiveen toteutuminen lisäisi juuri nyt onnellisuuttani noin sadalla prosentilla.

Suukkoja ystävät – kun päivät ovat kylmiä, lämpimällä sydämellä on tavallistakin enemmän merkitystä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s