Tilinpäätös

Kuvitelkaa alkuun kohtalokasta urkumusiikkia. On nimittäin tullut tilinpäätöksen aika.

Vuosi 2016 on tullut tiensä päätökseen, lähtöportille. Voi laskea jo tunneissa, melkein minuuteissa, sen hetken, kun toivotamme tervetulleeksi uutta ja parempaa tämän tilalle. Hyvästelen kuluneen vuoden kohteliaasti, mutta todellisuudessa olen jo melkoisen väsynyt tähän kivirekeen. Sydämessä läikkyy pienen pieni toivo siitä, että 2017 olisi hieman parempi, lempeämpi. Eikä minulla edes oikeasti ole ollut kamalaa, se täytyy pitää tiukasti mielessä.

Yksi muisto vuodelta 2016: Kreikassa naamioiduin väreihin.

Omaksi ja muiden iloksi päätin listata vuoden 2016 absurdeimmat hetket:

Tapaus Eevil Stöö

Jostain syystä mieleeni on erityisesti painunut ilta Eevil Stöön keikalla. Pidän kyllä suomirapista, mutta Stöö ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini. Vietimme keväällä ystäväni syntymäpäivää Järvenpäässä ja illallisen jälkeen menimme keikalle, jonka alku venyi ja venyi – varmaan lopulta parikin tuntia. Huhuttiin Stöön paniikkihäiriöstä ja kadonneesta hiihtomaskista (vai miksi sitä sanotaan), mutta lopulta keikka alkoi ja minäkin keikuin mukana juhlakoltussani ja valtavissa korvakoruissani. Samaan aikaan tunsin olevani väärässä paikassa väärään aikaan (ja väärissä vaatteissa) ja toisaalta juuri siellä missä pitikin olla. Se oli hassu tunne ja hassu ilta.

Tapaus Siipirikkojoutsen

Ajoin eräänä päivänä Järvenpäähän töihin kun Jokelan kohdalla liikenne oli pysähtynyt lähes kokonaan. Keskellä tietä seisoi joutsen, joka kurkisti intensiivisesti jokaiseen ohikulkevaan autoon. Tilanne oli totaalisen älytön. Livuin hiljaa linnun ohi tämän tuijottaessa apukuskin ikkunasta minua pistävästi suoraan silmiin. Nauroin koko matkan Järvenpäähän – mitä jos olisin avannut oven? Myöhemmin luin lehdestä, että siipirikkojoutsen oli kuljetettu eläinsairaalaan.

Tapaus Surffaus

Pääsin syksyllä kokeilemaan surffausta Ruotsinpyhtään Sirius Sportissa. Se oli ihan huippuhauskaa, mutta olin huonohko ottamaan vastaan kouluttajien ohjeita. He näyttivät kovasti merkkejä, että nyt voit nousta polvillesi laudan päälle. Minä vain jääräpäisesti puistin päätäni ja kurvailin aalloissa ilman mitään järkevää päämäärää. Lopulta kouluttajat luovuttivat suhteeni ja antoivat minun vain leikkiä Titanicia altaassa (ei lautaa, vain pelkkää vapaaliitoa aaltojen päällä).

On ollut paljon paljon muutakin. Kuten olen kertonut, elämäni on jatkuvaa komediasarjaa. Ehkä se johtuu suhtautumisestani tilanteisiin, mutta pidän siitä. Pidän siitä, että naurattaa.

Vuonna 2016 olen istunut junassa noin 337,5 tuntia ja juonut 365 litraa kahvia. Eiköhän siinä ole kuluneen vuoden olennaisimmat tunnusluvut. Uudenvuodenlupaukset toteutuivat aika hyvin, vaikka ruoan kanssa olikin hieman haasteita. Tosin aina pitää jättää itselleen jotain parannettavaa. Tapaamisiin siis jälleen ensi vuonna tähderuoat!

Uusi vuosi innostaa kuten aina ennenkin. Tällä kertaa tosin ajattelin vaihtaa lupaukset toiveiksi. Jospa en lupaisikaan mitään vaan toivoisin vain kovasti, silmät kiinni ja sormet ristissä.

  1. Haluaisin järjestää Hyvinkäälle säännöllisen musavisan. Miten on mahdollista, ettei meillä vielä ole sellaista!?
  2. Haluaisin päästä retkiluistelemaan, lumikenkäilemään ja hiihtämään. Tähän voisi hyvin yhdistää pienen Lapin loman ystävien kanssa (vink vink).
  3. Haluaisin tehdä vähemmän töitä ja panostaa enemmän sosiaaliseen elämään. Tiedän, että tätä päätöstä tai toivetta on lähipiirissäni odotettu kuin kuuta nousevaa. No, tässä se on, otetaan siitä kaikki irti!
  4. Haluaisin panostaa syömiseen ja nukkumiseen. Olen nyt loman aikana huomannut kuinka paljon rakastankaan nukkumista. Syöminen taas on saatava muuten vain kuntoon (kerron tästä lisää myöhemmin).
  5. Toivon pääseväni eroon tottumuksista. Tiedättehän ”enhän minä tuota voi tehdä, koska olen aina ollut tällainen tai toiminut tietyllä tavalla”. Haluaisin ajatella, että kaikki on mahdollista!
  6. Haluaisin liikkua ja kirjoittaa enemmän (ikuisuustoive, tiedän).
  7. Haluaisin edelleen olla hyvä ja seesteinen ihminen. Tästä en aio luopua ikinä.

 

Ostin itselleni tänä vuonna (vain) yhden joululahjan, tämän taulun. Sillä ei ole mitään tekemistä ylimielisyyden kanssa, vaan kuva on ensiapulaukkuni pimeisiin aamuihin ja pitkiin iltoihin. Jos vaikka hymy oman peilikuvan edessä pääsisi hyytymään.

Valitsin vuodenvaihteen tunnusmusiikiksi Seinabo Seyn Pretendin. En keksi mitään osuvampaa tähän ja tulevaan. Nyt höllään kaulan ympärillä puristavaa rengasta ja annan elämän kuljettaa.

Someone just told me that there’s no tomorrow
And if that is true, I don’t know what to do
Guess then these troubles are out of my hands
Guess then I’m free to use them to clap and dance

Jos todella jaksoitte lukea tänne asti, niin toivotan ihastuttavaa uutta vuotta. Tulkoon rakkaus, täyttyköön toiveet ja olkoon päivät täynnä onnellisuutta!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s