Maljapuheita

Jihuu, menen illalla todella pitkästä aikaa juhliin! Lähes mikään ei ole parempaa kuin käyttää koko vapaa lauantai kaunistautuen ja valmistautuen. Varsinkin kun olen taas painellut viikkoja pillifarkuissa, maihinnousukengissä ja muodottomassa (mutta ihanan lämpimässä) parkatakissa. Kiharat, huulipunaa ja joku kaunis musta kolttu – kyllä tällä kombolla onnellisuus vähintään triplaantuu.

Illan juhliin pitää jokaisen miettiä maljapuhe. Kävin eilen jo hakemassa kilisteltävän ja nyt koitan kuumeisesti miettiä, mille illalla skoolataan.

Haluaisin nostaa maljan musiikille. Se on tässä lähiaikoina nostanut minut yhdestä jos toisestakin kuopasta. Niin kauan kuin elämässäni on musiikkia, uskon selviäväni mistä tahansa. Eräänä aamuna Hyvinkää oli muuttunut talven ihmemaaksi ja etanoin rappukäytävässä, kun mietin, mikä olisikaan sopivaa talvimusiikkia. Jostain muistini sopukoista kaivoin CMX:n, se jos mikä sopii lumen taustamusiikiksi. En ollut kuunnellut bändiä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta niin se vain toimi täydellisesti. Olen aina ollut sellainen Ainomieli ja Elokuun Kruunu -tyyppi, mutta nyt mieleen palautui Nimetön. Taivas, että vanha CMX on hyvää. Huhhuh, mikä voima. Sinne hujahti lumirasitukset ja muut vaivat.

Haluaisin nostaa maljan kampaajalle. Ostin tässä taannoin sian säkissä eli lahjakortin tuntemattomalle kampaajalle. Kun menin eilen paikalle, oli pakko vähän vetää henkeä. Kampaamo oli oikea mörskä. Lämmityslaite oli jäänne 80-luvulta ja pölyisellä hyllyllä lojui yksi shampoo ja yksi hoitoaine. Ajattelin, että tästähän tulee taas oikea menestys. Elämäni komediallisuus vain voimistuu kuukausi kuukaudelta. Lopputulos oli kuitenkin enemmän kuin täydellinen, aina joskus riskien ottaminen kannattaa.


Haluaisin nostaa maljan isälleni. Pyhäinpäivän kunniaksi ajattelen isääni tavallistakin enemmän. Kävin tänään viemässä hautausmaalle kynttilöitä ja olen aika varma, että siellä juhlittiin. Uskon, että pyhäinpäivä on kuolleiden juhlapäivä. Haluaisin ajatella, että ainakin pyhäinpäivänä vainajat istuskelevat hautausmaan aidoilla ja katselevat läheisiään. Kun ilta hiljenee, avataan näkymättömät viskilekat ja sytytetään sikarit. Ehkä isä kuuli terveiseni ja näki hautakiveen painetun suukon.

Haluaisin nostaa maljan äidilleni. Hän oli totta tosiaan lämmittänyt minua varten auton, jotta pääsin hautausmaalle. Hän ruokki minut, tarjosi kahvit ja vei kotiin, koska tiesi että oli ”kiire” valmistautumaan illan juhliin. Tällaiselle todellisuudelle voisi skoolata toisenkin kerran.

Lopuksi haluaisin vielä nostaa maljan sille, että ensi viikolla minulla todellakin on tatuointiaika. Vaikka kaikki menisi päin seiniä, niin olen sentään kerännyt rohkeuteni ja varannut ajan.

Illalla kuullaan varmasti vähän toisenlainen maljapuhe, mutta tämä osoitti sen, että keskellä marraskuutakin on aika monta syytä juhlaan. Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s