Syksy etenee sykleissä

Sitä ei tavallaan elokuun lopun syyshuumassa muistakaan, että syksyyn kuuluu sellainenkin kammotus kuin marraskuu. Pimeä ja kylmä kuoleman kuukausi, joka on kuin loputon ero tai täydellinen toivottomuus.

Syyskuu on täynnä energiaa ja kauneutta. Ilman viileneminen lisää tehoja ja voi kulkea siinä kauneimmassa ja parhaiten istuvassa nahkatakissa (tai nahkatakin tapaisessa takissa, kuten Tavastian ovimies on minua joskus ojentanut). Yhden kuukauden ajan tuntuu kuin olisi voittamaton.

Lokakuussa voi asunnon täyttää kynttilöillä ja vähän riutuakin, sellaisella hyvällä tavalla. Edelleen tuntuu, että energiaa riittää ja kaikki on mahdollista – vaikka sitten vähän riutuisikin. Lokakuu on täynnä runollisia hetkiä. Sellaisia, kun tulee liian myöhään kotiin ja näkee pimeydessä kotioven ulkovalon. Sitä pysähtyy hetkeksi ja miettii, että tässä hetkessä on ihan mieletön taika, vaikkei tarkalleen tiedäkään miksi.

Mutta marraskuu lamaannuttaa. Koti on muuttunut salakavalasti jääkaapiksi ja väsymys meinaa saada yliotteen, kamppailu on jatkuvaa. Tekisi mieli valuttaa kyyneleitä milloin mistäkin hölmöstä asiasta. Ja hyvänen aika sentään, on vasta kuukauden toinen päivä. Arvioisin, että edessä on pitkä ja kuoppainen tie.

Marraskuun alakulo on huomattu myös muusikoiden keskuudessa. Heikki Salo, Marko Annala ja Ruger Hauerin miehet ovat kaikki kokeneet saman kuin minä ja kirjoittaneet tunteet oivaltaviksi lyriikoiksi.

Miljoonasadetta en tähän nyt linkkaa, koska muistamme kaikki kappaleen varmasti ulkoa. ”Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuu.” Niinpä niin.

Maa makaa martona kohmeessa
Jäätynyt sammal narskuu jaloissa
Tammi pudottanut lehdet juurilleen
Ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen
Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa
Lienee syytä viimein polvet koukistaa

 

Ruger Hauerkin on onnistunut tiivistämään kuukauden erinomaisesti. Allekirjoitan lähes jokaisen riimin. ”Mua pelottaa se, et kun tää kaikki on ohi, niin minne mä meen maate.”

Älkää kuitenkaan huoliko, en ole menettänyt toivoani. Kurjuudesta vielä noustaan vahvempana kuin ennen ja joulukuun aion pyhittää rakkaudelle. On vain ensin otettava hieman sorakosketusta polviin, jotta hyvät tunteet saa entistäkin voimakkaammiksi.

Heräsin tänään kello 4.20 (tämä kellojen siirtäminen on sellaista minulle mieluista hommaa). Marraskuun ankeus tyrmäsi minut uneen jo iltayhdeksältä ja ilmeisesti seitsemän tunnin yöunet ovat tähän aikaan vuodesta ihan riittävät. Hohhoijaa.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että marraskuun niskalenkistä huolimatta olen ihan sama hassu kuin ennenkin. Näin jossain kuvan albiinosta ja välittömästi päässäni alkoi soida Procol Harumin A Whiter Shade Of Pale. Olen kuullut legendan, että kappale kertoisi Johnny Winteristä. Että kosteiden (ja ties millaisten) laivajuhlien jälkeisenä harhaisena aamuna Procol Harumin miehet olisivat nähneet hytin ikkunasta Winterin tuijottavan takaisin. Ja siitä olisi syntynyt tuo klassikko. Toivo ei todellakaan ole mennyttä, kun aivoni kykenevät tällaisiin mielleyhtymiin.

Psst. Mitäpä luulette, kuinka nousee kahvakuula tällaisena iltana? Olen asiassa pian astetta viisaampi, vaikka päätä hieman kiristääkin. Ei auta. Ruger Haueria lainaten: ”Se kuka leikkiin lähtee, se marraskuun kestäköön”.

Mainokset

2 thoughts on “Syksy etenee sykleissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s