Kynät, kumit ja vihkot

Syksy saa minut aivan sekopäiseksi, lähes maaniseksi. Ongelma ei näy ulospäin, mutta sisällä kuohuu vimmatusti.

Vuodenvaihde on perinteisesti puhdas pöytä ja uusi alku, mutta jostain syystä syksyn mahdollisuudet kolahtavat minuun kovemmin. Mitä kaikkea nyt voikaan taas tehdä! Minä haluaisin tehdä kaikkea!

Hyvinkään opiston kurssiesitteellä on minuun innostavampi vaikutus kuin joulun lelukatalogilla 6-vuotiaalle. Se kertoo aika paljon. Haluan mennä sushikurssille, afrikkalaiseen tanssiin, luovan kirjoittamisen kurssille ja opettelemaan tukiviittomia tai soittamaan jotain soitinta. Voisi olla hauskaa myös opetella jokin uusi kieli. Kun tähän listaan yhdistää vahvan halun liikkumiseen (jumpat, kahvakuula, sulkapallo, lenkkeily ja satunnainen uiminen), niin vapaa-aika alkaa olla vähissä. Tai eipä se taida riittää edes noihin kursseihin. Kun sitten haluaisin myös järjestää kakkukestejä ja illanistujaisia, kokata uusia reseptejä, tehdä sieniretkiä, kierrellä kirpputoreja, elvyttää postikorttiharrastuksen (Postcrossing), käydä keikoilla & tapahtumissa ja perustaa lukupiirin (hyvänen aika sentään, mistä näitä ajatuksia oikein pulppuilee). Tietysti haluan viettää aikaa myös ystävien ja perheen kanssa. Lisäksi on ehdottoman tärkeää joskus olla yksin, istua vain sohvalla villasukat jalassa ja kuunnella musiikkia tai katsella televisiota. Niin ja haluan tehdä riittävästi töitä, jotta on varaa kaikkeen harrastamiseen. Melkoinen dilemma.

Vaikuttaa siltä, että jonkinlaista raakaa priorisointia on nyt vain tehtävä tai olen jo marraskuussa pystyyn nukahtanut zombie.

Sivusimme tällä viikolla työkaverini kanssa tätä aihetta ja hän totesi olevansa virkeimmillään keväällä ja kesällä, kun on valoa. Minä taas toimin päinvastoin, kevät ja kesä hidastavat minut vähintään puoleen normaalista. Onneksi elokuussa moottorit taas käynnistyvät, hmmm, täydellä teholla.

Selittäisinkö vihdoin tuon hämmentävän otsikon? No, se kiteyttää syksyn aika hyvin. Ne ajat, kun elokuussa oli pakkomielle tyhjentää Tiimari (R.I.P.) uusista koulutarpeista. Uudet kamat, uusi alku. En tarvitse enää tavaraa (paitsi kauniista muistikirjoista en kieltäydy ikinä), mutta syksyn mahdollistama uusi alku jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen.

1739738_1556954004536021_1951863983_n

Esimerkki kauniista muistikirjasta.

Miljoonien mahdollisuuksien äärellä on pidettävä pää kylmänä. Luulenkin, että karsin noista kurssihaaveista ja keskityn tekemään hauskoja pikkujuttuja. Itse asiassa päätin, että maailman paras syksy alkoi tänään. Vapaan viikonlopun johdosta saatoin tehdä mitä tahansa, joten lähdin sieniretkelle (ei haittaa, että se epäonnistui ja tuliaisena oli enemmän hirvikärpäsiä kuin sieniä) ja myöhemmin taidan vielä suunnata Hämeenlinnaan Absoluuttisen Nollapisteen keikalle. Huomenna käyn vihdoin tsekkaamassa Hyvinkään taidemuseon Humala ja Krapula – viisi taiteilijaa -näyttelyn. Huomioikaa muutkin kiinnostuneet, että sunnuntaina on näyttelyn viimeinen päivä – ehkäpä siis nähdään taidemuseolla!

Jatkossa merkitsen vapaaillatkin kalenteriin. Sitten, jos siltä tuntuu, voin lähteä leffaan, lenkille tai hellan ääreen. Tulee enemmän mahdollisuuksia spontaaneille jutuille. Suosittelen muillekin kalenterin kanssa eläville!

Psst. Mitä valmistaisitte kolmesta kanttarellista?

 

Advertisements

2 thoughts on “Kynät, kumit ja vihkot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s