Vuosi aikuisuudestani

Kylläpä aika rientää! Kaikessa hiljaisuudessa 41 minuuttia Helsinkiin täytti yhden vuoden eli vuosi aikuisuudestani on taltioitu tälle nettisivulle. Melko suodatettuna, mutta kuitenkin. Tärkein vuoden aikana tapahtunut muutos lienee se, ettei junamatka Helsinkiin taitu enää 41 minuutissa – aika merkittävää, että nimeen on jäänyt ripaus historiaa.

Vietin syntymäpäivää juhlallisesti matkoilla, mutta merkkipäivän kunniaksi perustin blogille oman Facebook-sivun, jotta muutkin pääsevät kemuihin mukaan. Aina jotain tehdessä on hyvä miettiä, miksi sen tekee, vasta sen jälkeen mitä ja miten. Päätin nyt tehdä blogista astetta julkisemman, koska haluan kirjoittaa enemmän. Haluan, että kirjoittamisesta voisi seurata jotain. Mieluiten lisää kirjoittamista. Tykkää sivusta, jos tykkäät, ja kutsu ihmeessä kaveritkin mukaan aikuusuuteni jatkoon.

”Blogisynttärit” jahdilla = reittimatka Kasoksen saarelle. Kuvasta kiitos Pilville!

Mitä sitten ihan oikeasti tässä vuoden aikana on tapahtunut? Ihan älyttömästi kaikkea, vaikka samaan aikaan tuntuu, ettei oikeastaan mitään ihmeellistä. Samat murheet, samat ilot, samat duunit ja sama kuontalo peilissä. Kirjoittaminen tuo kuitenkin jotain todella tärkeää ja kivaa ylimääräistä arkeen.

Tarvitseeko elämässä ylipäänsä paahtaa täysillä eteenpäin vai voiko junnata parikin vuotta paikallaan ja olla ihan tyytyväinen? Tai pahimmassa (?) tapauksessa ottaa vähän takapakkia. Onko se ihan okei? Enpä tiedä – kertokaa te viisaammat, kuinka asian koette.

Tässä kohtaa, juhlatunnelmissa, voisi olla luonnollista kurkistaa myös uudenvuodenlupauksiini. Olisi nimittäin neljä (APUA) kuukatta aikaa tsempata, jos se nyt on tarpeen. Katsotaanpas:

  1. Hymyilen ihmisille.
    Kääk. On pakko myöntää, että viime aikoina ei ole loputtomiin hymyilyttänyt ja ihmisten ilmoilla kuljen usein uppoutuneena omiin ajatuksiini. Tosin mikään ei ole ankeampaa kuin tuijottaa totisia kasvoja, joten ryhdistäytyminen lienee helppoa. Hymy on maailman kaunein ja laadukkain asuste, ja mikä parasta, ilmainen.
  2. Kirjoitan.
    Tällä saralla rullaa ihan hyvin. Kesällä huomasin kirjoitusinnon kadonneen, mutta niin se vain leijaili parhaan vuodenajan mukana takaisin. Tervetuloa!
  3. En heitä ruokaa roskiin.
    Olen yrittänyt ja yrittänyt, ja varmasti olenkin parantanut tapojani. Silti hukkaan on joutunut kokonainen kala ja purkki hummusta. Olen pahoillani ja häpeissäni. Toisaalta tein juuri eilen tähteistä maailman parhaan munakkaan. Hmm. Lupaan pyhästi, etten enää unohtele ruokaa. KALA JA PURKKI HUMMUSTA. Voi itku.
  4. Liikun, jotta voin hyvin.
    Tässä voisi varmaan aina petrata (hehheh), mutta olen kyllä liikkunut ja odotan jo täysin malttamattomana syksyn jumppia, kahvakuulaa, sulkapalloa ja lenkkejä. (Tästä aiheesta lisää myöhemmin.)
  5. Otan tatuoinnin.
    Voisikohan joku vain varata sen tatuointiajan puolestani?
  6. Olen seesteinen ja hyvä ihminen.
    Sanotaan näin, että olen oma itseni. Olen niin hyvä kuin voin, kun ei voi olla enempää kuin on. Jatkan samaa rataa (ja lupaan hymyillä vieläkin enemmän).

Voisin nyt vielä lopuksi kiteyttää tämän vuoden Gim Kordonin lainauksella:

Juodaan malja ajalle ja sen kululle
Kuolleille, rakkaille ja tutuille
Sydämessä on reikiä, jotka pienenevät
Mut ei ne koskaan lähde pois

(HUOM! Pilkku kuolleiden ja rakkaiden välissä on oma tulkintani.)

Kiitos kun keikutte mukana!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s