Kun kaikki on jo nähty

Niin mitä sitten tapahtuu?

Katselin joskus keväällä vähän aikaa Temptation Island Suomea (ei takerruta nyt tähän arveluttavaan yksityiskohtaan), kun yksi sarjan päähenkilöistä makasi juovuksissa uima-altaalla ja sammalsi, että hän on elämässään nähnyt kaiken, mikään ei enää yllätä. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Voisiko joku tällainen kaiken nähnyt tyyppi kertoa asiasta hieman tarkemmin?

Minä olen nähnyt kevään ja kesän aikana mm. seuraavaa:

  • Näin miehen, jonka takki oli olkapäiltä linnunjätöksissä, kädessään pussillinen auringonkukansiemeniä. Asioilla saattoi olla jokin yhteys.
  • Olen nyt jo useampaan kertaan junassa nähnyt (ja kuullut) miehen, joka kertoo itselleen ääneen joko Raamattua tai jotain sekopäistä väkivaltatarinaa. Epäilen hänen olevan täysin harmiton, mutten varsinaisesti haluaisi törmätä heppuun jollain pimeällä kujalla.
  • Näin hauskan Turbojugend-tyypin kävelemässä kohti auringonnousua. Valkoinen seilorilakki keikkui pään päällä, valkoiset leveälahkeiset housut lepattivat aamutuulessa ja farkkutakki kinnasi niin, että epäilin sen tuottavan jo hengitysvaikeuksia.
  • Bonuksena kerrottakoon vielä muutaman vuoden takaisesta matkastani Pariisiin. Olin menossa erääseen seminaariin ja matkustin yksin. En ollut ikinä käynyt Pariisissa, mutta sujuvasti löysin lentokentältä oikeaan junaan ja pakkauduin laukkuineni penkkiin. Luonnollisestikaan en puhu tai ymmärrä sanaakaan ranskaa. Ei mennyt kauaakaan kun junavaunuun nousi tyyppi, joka käyttäytyi todella ahdistavasti. Poltteli tupakkaa vaunussa ja tuntui haastavan riitaa ihan jokaisen kanssa. En oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, kun en tajunnut mistä hän puhui. En viitsinyt nousta pois, koska minulla ei ollut aavistustakaan missä oikeastaan olin (ja määränpääkin oli vain piste tulostetussa kartassa). Ei auttanut muu kuin ottaa hyvin zeniläinen suhtautumistapa asiaan ja antaa asioiden rullata omalla painollaan. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, pääsin perille ja sovin treffaavani muut suomalaiset jollain metroasemalla. Heitin kamat huoneeseen ja lähdin juoksujalkaa johonkin. Kiireessä tietysti kompastuin ja lensin oikein kunnon kaaressa hiekkakasaan. Hymyilin huolestuneille ranskalaisille, että ei tässä mitään, kaikki hyvin, ja jatkoin juoksuani. Lopulta pääsin perille ja näin hiekkaisen olemukseni heijastuksena ikkunasta. Ei muuta kuin ravintolaillalliselle! En ole taatusti nähnyt kaikkea, mutta pariisilaisen maa-aineksen olen nähnyt hyvin läheltä.

Olen vihoviimeinen arvostelemaan muita, sillä ihan joka aamu ällistyn nähdessäni itseni kylpyhuoneen peilistä tukka harottaen ja unihiekat silmissä. Jotenkin vain haluaisin aina tietää ohikulkevien ihmisten tarinat. Mitä junakulkijat ajattelevat juuri ennen nukahtamista? Mihin lintumies vie auringonkukansiemenet? Mistä Turbojugend-tyyppi oli tulossa, jostain maailmaa järisyttäneistä juhlistako?

Koska elämäni on ihan jatkuvaa huonoa komediaa, edellä mainitut kohtaamiset voisi hyvin kertoa vaikkapa sadalla. Joten palatakseni alkuun, kertoisiko joku missä vaiheessa voi oikeasti sanoa nähneensä kaiken (jos jätetään sodat ja muut kauheudet nyt tämän aiheen ulkopuolelle)?

Jään nyt Turbonegron tahdissa miettimään tätä asiaa hieman lisää. Puss, puss!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s