Kesäretkiä ja kotimatkoja

Yritän kuvien kautta kertoa muutamia viime viikkojen oivalluksia:

IMG_4525

Juhannus oli täydellinen kick start useamman viikon lomalle. Oli ystäviä, auringonpaistetta ja maailman kauneimpia maisemia (kuten joskus aiemmin totesin, Saimaa ei ikinä ole ruma). Kun ei ole nähnyt oikeastaan ketään viikkoihin, kannattaa kerääntyä pitkäksi viikonlopuksi paikkaan, jossa tärkeimpiä tehtäviä ovat seurustelu, saunanlämmitys ja yhden halkokasan kantaminen liiteriin. Kiitos rakkaat ystävät!

13603705_10154217262748449_8552556288907815484_o

Oikeasti aloitin virallisen lomani yhdellä työviikolla, mutta kun siihen yhdisti talkoohommat Puistobluesissa, niin viikko todellakin oli lomaa parhaimmillaan. Oivallus tässä on se, että pitää tehdä sitä mistä pitää ja mikä saa hymyilemään. Joku voisi sanoa, että kuka hullu tekee lomalla töitä, mutta mitä sitten. Ilman tuota viikkoa olisi moni hyvä hetki jäänyt kokematta, koska olisin kuitenkin vain löhöillyt ja katsonut kotona huonoja tv-sarjoja. Pitää tehdä sitä mistä pitää, ei sitä mitä kaikki muutkin tekevät tai olettavat sinun tekevän.

Bluesviikon jälkeen palasin Saimaalle. Istuttiin äidin ja kummipojan kanssa pari päivää mökissä pitämässä tuulta ja sadetta. Pelattiin korttia. Syötiin hyvin. Saunottiin ja tuijoteltiin saunan ikkunasta lähes äkäisenä lainehtivaa järveä. Ei tehty mitään tähdellistä, koska oikein mitään ei voinut tehdä. Tuntui kuin ketään ei olisi ollut missään – saari humisi tyhjyyttään ja yhtäkään venettä ei näkynyt järvellä. Ne olivat äärettömän rauhoittavia päiviä. Oli todella tärkeää olla juuri tuolla porukalla, juuri tuossa paikassa, juuri nuo päivät. Tiedän, että joskus vielä ikävöin noita hetkiä.

13603257_10154226118873449_6921244363335282139_o

Lähes ainoa syy lähteä pois Saimaalta ja saaresta oli Black Sabbath. Tulin aiemmin keväällä siihen tulokseen, että bändi on nähtävä, vaikka erilaiset jäähyväiskeikat saattavatkin toistua (ainakin tässä tapauksessa). Nyt kun tähdet ovat taivaalla vauhdilla lisääntyneet, niin en uskaltanut ottaa riskejä. Helsinki tuntui lähes autioiden saaripäivien jälkeen täysin epätodelliselta, mutta keikka oli järisyttävän hyvä.

Suhteeni bändiin alkoi jo teini-iässä, kun useammissakin kotibileissä kuunneltiin Paranoid-albumia uudestaan ja uudestaan. Edelleen Planet Caravan tyynnyttää minut sadasta nollaan jo ensisointujen aikana. Muutamia vuosia sitten juhlittiin maailman parhaita häitä Hyvinkään Raittiustalolla. Kun hääpari oli jo poistunut, joku laittoi Electric Funeralin soimaan kovempaa kuin olisi saanut. Sitten me kaikki toisillemme tuntemattomat tyypit hyvästelimme toisemme hämmentävällä ryhmähalauksella ja kukin lähti tahoilleen. Muistan tuon absurdin ja tunnelmallisen hetken varmasti aina.

FullSizeRender

Black Sabbathin jälkihuumassa hyppäsin ystävän kanssa (junaan ja) Onnibussiin ja suuntasimme Turkuun. Kotiin jäi lajitelma erilaisia puoliksi tyhjennettyjä laukkuja ja kasseja, ja kasa mustia vaatteita odottamaan pesua. Koska arjen ehtii aina myöhemminkin, niin ei muuta kuin rock on ja suunnaksi Turku.

IMG_4678

Välillä sitä ajattelee, onko jo liian vanha festareille, kiinnostaako koko homma (olen tainnut kuitenkin kiertää festareita jo ihan liian nuoresta). Sitten tulee joku ihan mieletön keikka ja muistaa taas, että musiikki on se, millä on merkitystä. Siinä on usein elämän järki ja totuus. Jossain vaiheessa viikonloppua jopa tuli välähdys siitä, mitä ihan oikeasti haluan tehdä ja mihin suuntaan on kuljettava. Katsotaan oliko välähdys oikeasti merkittävä vai meneekö se vain yhdeksi tatuointihaaveeksi.

IMG_4670

Tähän väliin voisin sanoa mielipiteeni ihmisistä. Tuntosarvet olivat tarkkoina kuten aina ihmismassoissa. Törmäsin aika moneen rumaan ihmiseen ja se oli epämiellyttävää. Ulkoisesti puitteet olivat kunnossa: oli viimeisen päälle laitetut hiukset, upeat ripset ja viimeisintä huutoa olevat asut. Sitten käyttäydyttiin kuin idiootit. Heitettiin roskia maahan, ohiteltiin jonoissa ja oltiin sanalla sanoen kusipäitä. Eipä tuo maailmaani hetkauttanut suuntaan tai toiseen, mutta sanonpahan vain, että siinä meni ripsienpidennysten kustannus suoraan roskakoriin. Kun kauneus ei nyt vain tule yhtään mistään muualta kuin sydämestä. Ihan vain vinkiksi. (Toki joukossa oli myös hurjasti helmiä, mutta jostain syystä kiinnitin tähän toiseen puoleen enemmän huomiota.)

FullSizeRender_1

Patti Smith sai minut keikallaan kyyneliin noin kolme kertaa. Kylmät väreet kulkivat selässä – olin samaan aikaan sanaton, onnellinen, päättäväinen, hurmioitunut ja todella vaikuttunut. Olin aiemmin kokenut sen jonkin pienen välähdyksen ja nyt musiikin voima ja Smithin karisma kertoivat tunteen vähintään sadalla.

Tiesittekö, että punkin kummitäti Patti Smith oli kolmekymppinen julkaistessaan ensimmäisen albuminsa? Tuosta faktasta tulee vahvasti sellainen olo, ettei suinkaan ole vielä liian myöhäistä tehdä jotain merkittävää ja muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Juuri nyt päässäni pyörii vain ja ainoastaan tuo tieto.

IMG_4707

Kotimatkalla haaveilin jo ryhdistäytymisestä: pyykkäämisestä, kehon puhdistuskuurista ja arjen järjestyksestä. Todellisuudessa lähes koko maanantai meni nukkuessa ja ehdottomassa hiljaisuudessa. En voinut kuvitellakaan kuuntelevani musiikkia, takki oli melkoisen tyhjä. Noh, tuollaisten maanantaipäivien takia on olemassa tiistait. Silloin sain taas vahvan otteen kaikesta ja varovasti laitoin Patti Smithin soimaan. Sehän toimi täydellisesti.

IMG_4706

Kiitos tähän mennessä eletyistä kesäpäivistä ja tervetuloa kaikki se, mitä on vielä jäljellä! Vuodenajoista rakastan eniten syksyä, mutta onhan kesässä oma ihmeellinen taikansa. Kutsutaan tunnetta vaikkapa vahvaksi ihastumiseksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s