Moi, mä olen Petra, hauska tutustua!

Olen saanut kevään aikana uuden työystävän. Käytännössä tämä on tarkoittanut tietysti sitä, että on tutustuttu puolin ja toisin. Tänään kotimatkalla tuijotellessani ohikiitäviä maisemia tajusin, että olen kyllä onnistunut antamaan itsestäni todella hämmentävän kuvan. Olen tutustunut kertomalla itsestäni seuraavia tiedonmurusia:

  1. Työystävä kysyi minulta, millaisista lahjoista pidän. Vastasin, että ihan kaikenlaisista. ”Pidän ylipäänsä lahjoista, sisällöllä ei ole niin paljoa merkitystä.” Myöhemmin mainitsin jostain itselleni ostamastani lahjakortista ja työystävä nauroi vedet silmissä: ”Ai, sä ostat siis itsellesi lahjoja ja lahjakortteja?” No, hmmm, siltähän tämä nyt vaikuttaa.
  2. Onnistuin kertomaan samassa lauseessa, että olen laihtunut viisitoista kiloa siitä kun olin painavimmillani ja pidän moottoripyöräajeluista. Näin jälkikäteen ajateltuna yhdistelmä on aavistuksen hämmentävä. Miten ihmeessä nuo edes päätyivät samaan keskusteluun?
  3. Tässä kevään aikana on tullut erittäin selväksi, etten osaa katsoa yhtään säätiedotuksia. Tai osaan toki, mutta en tule ikinä ajatelleeksi asiaa. On ollut kerta jos toinenkin kun paahdan helteellä töihin sadetakissa ja jääkylmänä päivänä kesämekossa. Tässä olisi kyllä petrattavaa ihan jo oman terveydenkin takia.
  4. Työystävä on jo kuukauden tuttavuuden jälkeen perillä hillittömästä hammaslääkärikammostani.
  5. Pienen hymyn aiheutti myös se, kun lähdin reippaasti pillifarkuissani kahvitauon keppijumppaan.

Ja luonnollisestihan tässä oli vasta jäävuoren huippu. Kuinkas muuten.

Kuten sanottu, nämä asiat kun pistää kaikki yhteen, taidan vaikuttaa hyvinkääläiseltä kylähullulta. Mutta oikeasti olen tietysti sydämellinen ja kiva ihminen. Ja ennen kaikkea aito – eiväthän nuo asiat muuten olisi paljastuneet heti ensimmäisen kuukauden aikana. Jotta vältyn aiheuttamasta enempää hämmennystä, julkaisen asiat nyt samantien kaikille.

img_4258

Muistatteko muuten kun jossain vaiheessa kirjoitin enemmänkin ihmisiin tutustumisesta ja small talkista? Tapasin eilen pitkästä aikaa vanhan puolitutun, joka kysyi perinteisen mitä kuuluu -kysymyksen. Vastasin klassisen: ”Ei tässä mitään ihmeitä, hyvää vaan.” Sen jälkeen tapahtui jotain täysin odottamatonta: ”Älä nyt, kyllä sulle jotain kuuluu, kerro nyt!” Pasmat menivät täysin sekaisin ja änkytin: ”No, terveyttä ja onnellisuutta, kaikki on hyvin.” TERVEYTTÄ JA ONNELLISUUTTA, KAIKKI ON HYVIN. Voi apua. Lukitkaa minut kaappiin tai opettakaa kertomaan jotain järkeviä kuulumisia.

Moi, mä olen Petra, hauska tutustua!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s