Lohtumusiikkia

Mitä ihmettä tässä voi oikein kirjoittaa? Jos joskus tuntuu siltä, että haluaisi olla kuurosokea mykkä tai ihan vain koomassa, niin tänään.

Olin ajatellut kirjoittaa hyvästä viikonlopusta, uusmaalaisten kaverien vierailusta Hyvinkäällä, livemusiikista, sunnuntai-illan lohtumusiikista tai epäonnistuneesta kampaajakokemuksesta, mutta millään ei tunnu olevan enää merkitystä. Tai ystävillä on, ja sillä lohtumusiikilla. Tuntuu kuin jääkylmä käsi puristaisi sydäntä rusinaksi; mikä tolkku tässä kaikessa on?

Viittaan tietysti eniten Brysselin tapahtumiin, mutta myös videoon, jossa pieni tummaihoinen Valtteri-poika kertoo kohtaamastaan rasismista. Bussi ei ota kyytiin ja kuljettaja nauraa päälle. Taloyhtiön pihalla ei saa leikkiä – tai kantasuomalaiset kyllä saavat, mutta Valtterista valitetaan vanhemmille. Nuorella pojalla on enemmän tunneälyä kuin monella aikuisella, eikä tavallaan tarvitsisi olla. Hän voisi vaikkapa vain leikkiä, jos saisi ilman jatkuvaa puuttumista.

Tämän mustan päivän myötä pelot saavat taas ruokaa ja ihmiset voivat vihata toisiaan hieman aiempaa enemmän. Mielipiteitä saa tietenkin olla, mutta kiusaamisesta ja ihmisen syyttä leimaamisesta en ole ikinä juuri perustanut. Elämme vaikeita aikoja, enkä ole vielä ikinä kuullut, että puhtaalla vihalla asiat muuttuisivat paremmiksi. En ole kyllä kokeillutkaan.

Muistuttaisitteko minua siitä, miksi esimerkiksi Nelson Mandela istuikaan vankilassa? Miksi ihmisoikeuksien puolesta pitää taistella? Siksikö, että voisimme ihan liian pian taantua takaisin alkupisteeseen?

Mika Lamberg on julkaissut Facebookissa kuvan, jossa on käännetty lainaus Lemmyltä:

En ymmärrä rasismia, en ole koskaan käsittänyt sitä.
Miten sitä voi vihata tuntematonta, ilman, että on edes koskaan puhunut sille.
Sitten vain vihaa sitä.
Se on jo saatana ihan liian tyhmää.
On valkoisia kusipäitä, on mustia kusipäitä, japanilaisia- ja mitä ikinä kusipäitä,
(kusipäitähän tässä maailmassa riittää), mutta ennen kuin olet puhunut ihmiselle,
et voi tietää kumpi se on – hyvä tyyppi vai kusipää.
Anna toiselle mahdollisuus.

Itse olen suvaitsematon vain kusipäitä kohtaan.
– Lemmy Kilmister

Tämä kirjoitus koskee nyt eniten arkipäiväistä vihaa Suomessa. Brysselin tapahtumiin en löydä sanoja.

Haluaisin kehittää uuden version kivi-sakset-paperi -pelistä. Siinä kilpailisivat hyvä, paha ja musiikki. Hyvä voittaisi pahan ja musiikki voittaisi kaiken. Voisipa elämä olla niin yksinkertaista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s