Helsinki-Hyvinkää – All Night Long

Terveisiä talvilomalta! Olen viettänyt tänään lomaviikon ensimmäistä päivää ja aiemmista haaveista huolimatta tiedossa ei ole äkkilähtöä lämpimään vaan tavallista lorvimista kotona. Suunnitelma (tai oikeastaan ei suunnitelmaa ollenkaan) sopii reippaan alkuvuoden kevennykseksi paremmin kuin hyvin. Hymyilyttää ja keho on jo nyt oudon rento.

Talvi1

Olen sahannut Hyvinkää-Helsinki -väliä sen verran vauhdikkaasti, että viikko kotikaupungissa tekee hyvää. Olen ollut pitkiä iltoja Helsingissä ja kotona on ollut käytössä lähinnä sänky ja kahvinkeitin. Nyt tuntuukin melkein naurettavan tunnelmalliselta vain kuunnella astianpesukoneen hurinaa, laittaa ruokaa ja tutkia television ohjelmatarjontaa.

Talvi2

Eräänä iltana astuin duunista ulos iltakahdeksan maissa ja silloin se oli tullut, kevät. Silmät tuntuivat raskailta kun kävelin kuivaa Töölönkatua keskustaan, mutta mieli oli kevyt. Joka vuosi kevään saapuminen tekee Helsingistä unenomaisen lavastekaupungin. Asfaltti jalkojen alla on kuivaa, valot ovat pehmeitä, ilma tuoksuu uudelta vuodenajalta ja äänet ovat kumeita, mutta rauhallisia. Tuntuu, että mitä vain voi tapahtua. Heti seuraavan kulman takana saattaa odottaa seikkailu, johon hypätä mukaan.

Tuollaisena iltana tajuan, etten ehkä ikinä voisi luopua Helsingistä. Niin paljon kuin sydämeni sykkiikin Hyvinkäälle (ja niin paljon kuin jatkuva matkustaminen varmaan alitajuisesti rassaakin), on jotenkin ehdotonta käydä lähes päivittäin Helsingissä. Tarvitsen niitä kulman takana odottavia yllätyksiä ja tuota taianomaista lavastekaupunkia elämääni.

Kun silloin kevätiltana nousin junasta Hyvinkäälle, olin taas lumikinosten keskellä ja vuodenaika oli muuttunut talveksi. Vain 41 minuutissa – täysin absurdia.

Nyt nautiskelen viikon ajan Hyvinkään hulinoista. Nukun luvattoman pitkään ja syön aamiaista lounasaikaan, ja lounasta päivällisaikaan. Vietän aikaa kirjastossa, kokeilen kaupungin lounastarjontaa (ellen sitten myöhästy lounasajasta), ehdin jumppaan ilman takaraivossa nakuttavaa kiirettä ja tiedä vaikka menisin elokuviin. Aikaa on, eikä yksikään juna määritä aikataulujani. Kyllä ilot ovat välillä pienestä kiinni.

Eiköhän viikon päästä taas jo junamatkailu maistu ja Helsinki ota avosylin vastaan. Siellähän saattaa olla silloin jo kesä!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s