Kuinka täältä pääsee pois?

Linja-autossa on taikaa. Ollaan puolivälissä kokeiluani bussimatkustajana ja olen sekaisin kuin seinäkello. Minulla ei ole mitään käsitystä matka-ajoista ja saavun töihin miten sattuu (toki sovittuun aikaan mennessä). Peruuttelen iltamenoja, kun en uskalla luottaa aikatauluihin.

Kokeiluviikko sattui sinänsä oivalliseen aikaan, että mieluummin istun lämpimässä autossa puolitoistatuntisen kuin odotan hyytynyttä junaa lumisateessa edes vartin. Kaipaan kuitenkin junamatkoja, ja aamujen ja iltapäivien reippailuhetkiä. Yksi syy siihen, miksi haluan mieluummin Pasilaan kuin suoraan Töölöön, on se, että haluan liikkua joka päivä. Kun kävelee tunnin päivässä, ei tarvitse ihan niin paljon stressata jumpasta, joogasta tai kahvakuulasta.

Opettelin tietysti linja-autojen etiketin ennen ensimmäistä matkaani. Riehun pysäkillä heijastimeni kanssa, jotta kuljettaja varmasti huomaa ja pysähtyy. Sitten tajuan, että takanani on koko ajan ollut joku käsi rauhallisesti ojennettuna. Pidän paikallani valot sammutettuina ellen oikeasti tarvitse niitä (eräällä matkalla yksi matkustajista sammutteli vimmatusti turhaan auki jätettyjä valoja). Enkä tarvitse, sillä mitään luku- tai kirjoitustöitä en pysty bussimatkan aikana tekemään ilman voimakasta pahoinvointia. Annan muiden matkustajien olla rauhassa (ei tuota ongelmia). Huomasin nimittäin, etteivät edes ystävykset juttele bussimatkan aikana, paitsi korkeintaan kuiskaten. Minäkin törmäsin bussissa tuttuun, mutta hymyilimme toisillemme vain hölmistyneinä ja vilkuttelimme aavistuksen liian pitkään, kun hän nousi bussista pois.

On toki ylevää joka aamu ja iltapäivä vain ajatella tunnista kahteen, mutta siksihän odotin paluuta töihin, ettei tarvitsisi ajatella niin paljon turhia juttuja. Kyllä nyt ironian ylemmät voimat hykertelevät partoihinsa.

Tässä vielä lyhyt kooste eri matkustustapojen hyvistä puolista:

Linja-auto
+ Luotettava
Ainakin mielikuvissani linja-autoon voi luottaa enemmän kuin junaan.
+ Oma rauha
Kyllä minä pidän enemmän hiljaisuudesta kuin vieraan ihmisen kovaäänisestä puhumisesta puhelimeen / kaverilleen / itselleen. Bussissa viereen tulee korkeintaan yksi ihminen, junassa olet todennäköisemmin viiden narkkarin ympäröimänä (joista yksi on niin sekaisin, että tipahtaa penkiltään eikä saa mennä mukaan velkomis- tai kamanhakureissulle).
+ Kuljettajaa saa moikata ja kiittää
Klassista meikäläistä.

Juna
+ Nopea
Junalla ja kävellen olen töissä nopeammin kuin bussilla. Ja tosiaan, siinä ajassa olen jo kävellyt reippaan aamulenkin.
+ Oheistekeminen
Junassa voin lukea (voi kuinka ikävöinkään sitä), tehdä töitä, kirjoittaa tai kävellä toiseen vaunuun, jos tilanne sitä vaatii.
+ Unohtuminen omiin ajatuksiin
Juna pysähtyy jokaisella asemalla ja melkeinpä aina se kuulutetaan. Bussissa pitää olla enemmän skarppina, kun on aika jäädä pois.

Bonus: Jos kylvet rahassa, niin kulje joka paikkaan taksilla. Yksinkertaista, vaivatonta ja sikamaisen kallista.

Jos vielä jotain erityisen hyvää haluan mainita, niin sen, että onpahan ehtinyt kuunnella herra David Bowieta. Paljon.

Ohhh, wham bam thank you ma’am!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s