Monkey see, monkey do

Olisikohan ihan mahdoton ajatus hautautua tulikuuman patterin viereen vilttikasan alle kuumavesipullon kanssa ja pysyä siellä huhtikuuhun? Voisiko tällaisessa poikkeustilanteessa tehdä etätöitä puolen vuoden ajan ja vain katsella jumppavideoita?

Nuoruudestani asti olen ollut sitä mieltä, että syksy on vuodenajoista paras. Pidän sen synkästä tunnelmasta ja siitä, jos sattuu olemaan kurjaa, niin tunteissaan voi ihan huoletta velloa, riutua kaatosateiden tahdissa. Syksy tuoksuu hyvältä ja äänet kuulostavat selkeämmiltä – rakkautta on välillä vähän vaikea selittää. Nyt on kuitenkin pakko yskähdellä ja myöntää, että pimeys ja kylmyys alkavat riittää.

Ei auta muu kuin selata uudestaan ja uudestaan kuvia kevään kuumalta seikkailumatkalta Thaimaahan. Bangkok oli häkellyttävän kuuma pätsi, mutta voi kuinka kaipaankaan sellaista lämpöä juuri nyt.

Varmaan aika moni teistä tietää, kuinka mielelläni teen paljon töitä. Nyt olen tarkoituksella jättänyt sivutyövuoroja ottamatta ja vain levännyt (pimeyden yliote ja loppumaton halu nukkua pitkiä yöunia). Käytännössä se on tarkoittanut tavallista enemmän aikaa ystäville. Jälleen lisäpisteitä Hyvinkäälle; ystävät asuvat korkeintaan pyörämatkan päässä ja aina on tarjolla hyvää seuraa, jännittäviä keskustelunaiheita ja pannullinen hyvää kahvia. Viime viikonloppuna järjestimme hetken mielijohteesta italialaisen illan ja pizzojen äärellä muistelimme kevään ihanaa reissua kaukomaille.

BeFunky Collage

Kaikissa kuvissa kasvoilla tuntuu olevan taianomainen lomahehku. Pitäisiköhän tässä vain varata äkkilähtö mihin tahansa lämpimään?

Eniten meitä naurattivat muistot päivän mittaiselta pikaveneretkeltä erilaisille saarille (vietimme silloin löhöilyviikkoa Koh Sametilla). Meidät haettiin kyytiin ensimmäisinä ja veneen henkilökunta ei juurikaan puhunut englantia. Lopulta vene oli täynnä melkein ainoastaan paikallisia ja lähdettiin matkaan. Ensimmäisellä saarella olimme aluksi kysymysmerkkeinä ja saimme jotenkuten varmistettua kauanko saarella viivytään. Puolisen tuntia, ok. Kuljettaja kaivoi veneestä pari laatikkoa snorkkeleita ja hoksasimme, että pääsemme heti snorklaamaan. Kiva juttu! Löysimme alueen (eli kymmenet muut snorklaajat) ja ryhdyimme puuhaan. Puolen tunnin päästä palasimme veneelle, missä ei ollut muita. Pian kuljettaja huiskuttikin toiselta puolen rantaa. Ahaa, syömme täällä.

Ruoan jälkeen jatkoimme matkaa ja pysähdyimme keskelle ei mitään. Kuljettaja heitti ruoantähteet veteen ja viittoi meitä hyppäämään perään snorkkeleinemme. Muut ymmärsivät kieltä, mutta me vain hymyilimme ja seurasimme perästä. Tein vahingossa kunnon pellehypyn veteen kaikkien paikallisten sekaan ja näytin Paavo Pesusieneltä pelastusliivissäni. Kiva juttu! Sitten takaisin veneeseen, kun muutkin alkoivat nousta kyytiin.

Sama toistui muutamalla seuraavalla saarella. Kuljettaja sanoi pysähdyksen ajaksi puoli tuntia, mutta usein olimme saarilla tunnin tai enemmänkin. Reissu huipentui viimeiselle saarelle, jossa ei varsinaisesti ollut mitään erityistä. Nousimme kyydistä ja saimme tutun vastauksen ”puoli tuntia” ja lähdimme ihmettelemään saarta. Emme alkuun hoksanneet, miksi olimme siellä, mutta sitten valkeni. Ensimmäinen henkilö alkoi kerätä simpukankuoria, toinen alkoi kerätä simpukankuoria ja kas, minäkin kiinnostuin simpukankuorista.

Monkey see, monkey do. Trallallaa.

Mainokset