Viimeisten auringonsäteiden metsästäjä

Kiitos ihana vapaa sunnuntai! Päivä ei voi mennä kovin pahasti pieleen, jos saa nukkua makeasti ja pitkään valtavassa tyynykasassa, juoda kupeittain hyvää kahvia, kun ei ole kiire mihinkään, ja syödä taivaallista ruokaa koti täynnä hyviä tyyppejä. Koti onkin tämän myötä niin täynnä hyvää energiaa, ettei ole aikoihin ollut. Kun ruokavieraat lähtivät join vielä yhden kupin kahvia, puin kerroksittain lämpimiä vaatteita, laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin ulos.

Päivästä oli jossain välissä kehkeytynyt valtavan upea aurinkokylpy, joten oli pakko päästä nauttimaan viimeisistä valonsäteistä ja hengittämään raikasta ulkoilmaa. Vaeltelin pitkin Hyvinkäätä vailla varsinaista päämäärää. Ajauduin kaduille, joilla en ole aiemmin käynyt ja kahlasin syyslehdissä Puutteenpuistossa. Halusin päästä johonkin korkealle katsomaan auringonlaskua ja jalat kuljettivat Sveitsiin. Puiden takaa pilkotti jotain kultaista ja askeleet kiihtyivät – tiedättehän auringonlaskun, se on niin nopea, ettei silmiä voi sulkea hetkeksikään tai upein vaihe saattaa mennä ohi.

kuva 1

Kotimatkalla ei ollut kiire mihinkään. Vaihdoin kuulokkeisiin nostalgista ysäri-räppiä. Kävelin hiljakseen Vaiveronkatua ja kurkkasin vanhan asuntoni parveketta ja sälekaihtimia. Ohittaessani vanhan kangaskaupan mietin nappeja. Muuten ajattelin aika paljon onnellisuutta. Onkohan tuo ihminen onnellinen? Ovatkohan nuo ihmiset tuossa autossa onnellisia? Ehtivätköhän he ikinä pysähtyä miettimään asiaa?

Kun palasin kotiin, aurinkoa ei enää näkynyt, mutta taivaalla oli vaaleanpunaisia raitoja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s